
Ensimmäiset liikennevalot
Perjantaina lokakuun 5. päivänä aamulla klo 6.00 vuonna 1951 poliisipatrullin Berggren - Levo läsnäollessa otettiin käyttöön Helsingin ja samalla koko Suomen ensimmäiset liikennevalot Aleksanterinkadun ja Mikonkadun risteyksessä.
Laitteet
Laitteet oli toimittanut Oy L.M.Ericsson Ab. Niitä oli jo edellisenä päivänä hetken koekäytetty ja niiden oli todettu toimivan moitteettomasti.
Liikenteenohjausvaloissa, kuten niitä siihen aikaan myös kutsuttiin, oli neljä matalaa pylvästä, yksi kullakin kadunkulmalla. Ne ohjasivat kolmivärisin opastimin ajoneuvoliikennettä. Punainen valo vastasi pysähtymismerkkiä, vihreä valo antoi ajoluvan ja keltainen valo kertoi, että ajolupa vaihtuu ajokielloksi tai päinvastoin.

Ensimmäisten liikennevalojen ajoituskaavio. Aleksin ja Mikonkadun välinen vaihtoaika
on suunnitelman mukaan ollut kuusi sekuntia. Huomaa erityisesti vihreän lopussa oleva
vihreäkeltainen -jakso, joka Suomessa poistettiin käytöstä vasta vuonna 1971. (LOK)
Liikennevalot toimivat ajoneuvo-ohjauksella. Se tarkoitti että ajoneuvot vaikuttavat ilmaisijoihin eli detektoreihin sähkömagneettisesti. Detektoreista, jotka oli upotettu katuun noin 30 m ennen kulmaa, tulevat sähköimpulssit johdetaan vahvistimien kautta ohjaamaan keskuskojeen releitä ja laitteita (Helsingin kaupungin sähkölaitos 3.1.1952).
Opastimet
Liikennevaloissa ei ollut tuolloin lainkaan jalankulkijoille tarkoitettuja opastimia vaan jalankulkijoiden oli tarkkailtava liikennettä ja vältettävä menemästä ajoneuvojen tielle. Erityisesti huomautettiin, että vihreä valo ei merkitse jalankulkijalle mahdollisuutta ylittää katua turvallisesti sivuilleen katsomatta, koska vihreän valon aikana ajoneuvot saivat kääntyä myös oikealle sivukadun suuntaan.
Käsinohjausmahdollisuus
Liikennevaloissa oli käsinohjauspainikkeet poliisia varten. Lisäksi palokunnalla oli mahdollisuus kytkeä vihreä valo Mikonkadun suuntaan palo- ja sairasauton kulun turvaamiseksi.
Kuva
Valokuvaaja Kalle Kultala oli paikalla tuona historiallisena päivänä. Hänen ottamansa kuuluisa valokuva ensimmäisistä liikennevaloista on nähtävissä Suomen valokuvataiteen museossa sekä Suomen Kuvalehdessä.
Valvontaohjeet
Helsingin silloinen poliisikomentaja Erik Gabrielsson oli antanut henkilökunnalleen tarkat ohjeet liikennevalomerkkien noudattamisen valvonnasta.
Ohjeet liikennekonstaapeleille liikennevalomerkkien noudattamisen valvonnasta. 1. Ajoneuvojen on aina noudatettava liikenteenohjausvaloja. 2. Vilkkaan liikenteen aikana, mikä arkipäivinä pääasiallisesti on kello 8.30 - 17.00 (vastaava aika lauantaisin 8.30 - 15.00), tulee jalankulkijan noudattaa liikennevaloja. Tänäkään aikana, milloin liikenne on hiljainen, poliisin ei pitäisi estää jalankulkijaa, joka ylittää ajotien omalla vastuullaan vasten punaista valoa silloin, kun ajoneuvoja ei, ajoneuvoille vapaassa suunnassa (vihreän valon palaessa), ole tulossa 50 metrin pituisella osalla kummastakaan vihreän valon osoittamasta suunnasta. Paikalla olevien poliisimiesten on toimittava ylläolevien ohjeiden mukaisesti ja estettävä jalankulkijoita ylittämästä ajotietä edellämainittujen ohjeiden vastaisesti sekä mikäli rikkomuksia siitä huolimatta tapahtuu, annettava tästä asiallinen ja kohtelias huomautus. Helsingissä, poliisilaitoksessa 19. päivänä helmikuuta 1952 Poliiisikomentaja merk. Erik Gabrielsson Apulaispoliisimestari Otto Kosonen Lähde: Helsingin liikenteenohjauskeskuksen arkistot, 2010 |
Huomaa erityisesti, että jalankulkijan sai ylittää ajotien omalla vastuullaan vasten punaista valoa silloin, kun ajoneuvoja ei [...] ole tulossa 50 metrin pituisella osalla kummastakaan vihreän valon osoittamasta suunnasta. Eli tarinat siitä, että jalankulkija sai silloin kulkea täysin vapaasti vasten punaista valoa, ovat sittenkin olleet vain urbaanilegendaa...