Vuonna 1965 Helsingissä oli 35 vasta liikennevalot. Mutta seuraavina vuosina alkoi tapahtua.

Liikennevalojen tarve elää ajassa

Helsingin ensimmäiset liikennevalot tulivat käyttöön 5.11.1951 Aleksanterinkadun ja Mikonkadun risteyksessä .Liikennevalot osoittautuivat pian tarpeellisiksi niin liikenteen turvallisuuden kuin sujuvuudenkin takia. Nykyään liikennevaloja on noin 460. Viime vuosina liikennevalojen määrä ei juuri enää ole kasvanut.

Autoliikenne oli pääosassa

Liikennevalojen tarve on vaihdellut eri aikoina. Aluksi liikennevaloja pidettiin uutena liikenteenohjauslaitteena, josta oli saatava kokemuksia. Valoja rakennettiin autoliikenteen ongelmapaikkoihin kuten Mannerheimintielle Kaivokadun risteykseen sekä Hämeentielle Mäkelänkadun risteyksee. Samoin muutama hankala jalankulkuylitys kuten Gygnaeuksenkadun ja Kuusitien suojatiet Mannerheimintiellä saivat liikennevalot. Vuonna 1965 liikennevaloja oli 28 risteyksessä ja 7 erillisellä suojatiellä. Lisäksi Tilkanmäellä oli ratikkavalot.

Mutta sitten alkoi tapahtua. Vuosina 1966-1973 rakennettiin yli 120 uudet liikennevalot. Ajatus oli luoda kasvavalle autoliikenteelle vetäviä pääväyliä keskustan läpi. Noihin aikoihin Smith-Polvinen –moottoritiesuunnitelma oli ”hylätty”, joten liikennevalojen vihreät aallot saatettiin nähdä myös jonkinlaisena korvikkeena voimakkaasti kasvaneelle autoliikenteelle.

Esimerkiksi Mechelinininkatu, Espat, Lönrotinkatu ja Fredrikinkatu saivat uudet liikennevalot lähes joka risteykseen. Tuon ajan vihreät aallot ovat jääneet sen ajan autoilijapolven muistiin legendaarisina. Noilla pääasiassa yksisuuntaisilla kaduilla vihreä aalto toimikin hyvin verrattuna myöhempien aikojen kaksisuuntaisten katujen kuten Runeberginkadun ja Hämeentien vihreisiin aaltoihin. Vuonna 1973 liikennevaloja oli 141 risteyksessä ja 10 erillisellä suojatiellä.

Liikenneturvallisuus nousee etusijalle

Liikennevalojen rakentamisen tavoitteet alkoivat 1970-luvun lopussa muuttua. Moniin keskustan monimutkaisiin risteyksiin kuten Töölöntori ja Nordenskiöldin aukio tuli liikennevalot. Uusilla valoilla pyrittiin ennenkaikkea parantamaan liikenneturvallisuutta ja helpottamaan jalankulkijoiden kadunylityksiä.

Uusia valoja rakennettiin myös esikaupunkien autoliikenteelle kuten Kehä I:lle, jolla oli enimmillään 14 liikennevalot. Tänä päivänä niitä on enää kolmet, joskaan liikenteen sujuvuus ei ole ruuhka-aikoina juuri parantunut, mielummin päinvastoin. Vuoden 1988 lopussa Helsingissä oli 265 valo-ohjattua risteystä ja 31 erillistä suojatietä.

Suojatievalot turvaamaan koulutietä

Seuraava liikennevalojen rakentamiskausi oli suojatievalojen aikaa. Asiaa vauhditti muutama vuosi aiemmin tapahtunut liikennevaloja koskeneen lainsäädännön muutos, joka antoi mahdollisuuden asettaa liikennevalot risteyksen vain yhdelle suojatielle ja jättää muu risteys ilman valoja.

Muutos käynnisti suojatievalojen rakentamisvyöryn kun koulut ja päiväkodit toivoivat ”nappivaloja” lähisuojateilleen. Vuosien 1989-2001 aikana suojatievalojen määrä kolminkertaistui kun samaan aikaan risteysvalojen määrä kasvoi enää viidenneksen. Vuoden 2001 lopussa risteysvaloja oli 321 ja erillisiä suojatievaloja 91.

Suojatievalot 2010
Vuonna 2010 Helsingissä oli 110 suojatievalot.
Kirkonkyläntien Tukkisillantien risteys sai silloin liikennevalot.

Liikennevalot korvautuvat

Tämän jälkeen liikennevalojen määrän kasvu alkoi taittua. Uudet liikennejärjestelyt kuten liikenneympyrät, alennetut nopeusrajoitukset ja töyssyt rauhoittivat liikenteen kulkua, jolloin liikennevaloille ei enää ollut samaa tarvetta kuin aikaisemmin.

Monet vanhat liikennevalot korvattiin eritasoliittymillä, yli- ja alikuluilla sekä liikenneympyröillä. Myös keskustan laajentunut kävely- ja joukkoliikennepainotteisuus teki useista liikennevaloista tarpeettomia. Viimeisten 20 vuoden aikana onkin purettu jo yli 50 liikennevalot.

Liikennevalojen tarve tänään

Nykyään liikennevalojen tarpeellisuutta katsellaan eri näkökulmasta kuin ennen. Valo-ohjausta ei tarjota patenttiratkaisuksi joka kerta, kun liikenneturvallisuus on uhattuna, sivukadulta ei ruuhka-aikoina pääse liittymään pääkadun liikenteeseen tai jalankulkija joutuu odottamaan ylitysmahdollisuutta pitkään. Onneksi on muitakin mahdollisuuksia.

Vilkkaat risteykset,

Yhä on tilanteita, joissa liikennevalot ovat tosi tarpeelliset kuten esimerkiksi kantakaupungin vilkkaat risteykset. Valo-ohjaus varmistaa, että kukin ajosuunta ja suojatie saa vuorollaan vihreän valon ja joukkoliikenne pääsee etuuksien ansioista joutuisasti risteyksen läpi.

Vaikea olisi kuvitella Mannerheimintien ja Kaivokadun risteystä ilman liikennevaloja ellei risteyksen liikenne ja kaistaluku nykyisestä olennaisesti vähene. Sen sijaan monista kantakaupungin pienistä risteyksistä liikennevalot voisi liikenteen rauhoittumisen takia poistaa muiden liikennejärjestelyjen yhteydessä kuten Abrahaminkadulta muutama vuosi sitten. Espalta valoja on jo purettu, mutta useampaan olisi vieläkin mahdollisuuksia.

...loppuristeys valoilla

Esikaupunkialueiden pääkatujen risteykset tarvitsevat liikennevaloja jo pelkästään liikenteen vilkkauden ja nopeuden takia. Tosin liikennevaloja on viime vuosina korvattu eritasoliittymillä. Aina se ei ole välttämätöntä – usein riittäisi, jos risteyksen suurimmat liikennevirrat johdettaisiin risteyksen yli tai ali, jolloin ”loppuristeys” pelaisi hyvin valo-ohjattuna. Tällainen risteysjärjestely ei tuhlaa maa-alaa kuten eritasoliittymien laajat ramppisilmukat. Hyviä esimerkkejä ovat Kehä I:n ja Kontulantien risteys sekä Mannerheimintien ja Hakamäentien risteys. Viimeisimmät suunnitelmat Kehä I:n ja Itäväylän risteyksestä näyttävät johtavan myös tähän suuntaan.

..."nopeat nappivalot"

Jalankulkijoiden suojatievaloilla on aina tarvetta. Helsingissä nappivalojen vihreä käynnistyy yleensä nopeammin kuin muualla Suomessa. Muutamissa suojatievaloissa kuten Lauttasaaren Otavantiellä painonapistakin on jo päästy eroon. Se on askel oikeaan suuntaan.

... ja jokerivalot joukkoliikenteelle

Neljäs ja viimeinen liikennevalojen tarpeellinen käyttö liittyy joukkoliikenteeseen. Joissain risteyksissä sivusuunnan bussi tai ratikka voi ajoittain joutua odottamaan liian pitkään. Perinteiset kolmivärivalot tällaisessa risteyksessä ovat usein liian järeä ratkaisu, kun taas jokeri- tai ratikkavalot nopeuttaisivat joukkoliikennettä tuntuvasti. Eikä niiden punainen valo aiheuta koskaan turhaa ajanhukkaa jalankululle tai muille autoille.

Poistetut liikennevalot
Helsingistä on vuosien aikana poistettu käytöstä yli 50 liikennevalot

Sivulta liikennevalojen rakentaminen näet, miten liikennevaloja on rakennettu eri aikoina eri puolille kaupunkia. Vinkkejä tietojen hausta löydät täältä.