Vilkkuvihreän kokeilu

Helsingin kaupunki sai 23.3.2000 liikenneministeriöltä poikkeusluvan kokeilla jalankulkijan vilkkuvaa vihreää valoa eli vilkkuvihreää. Lupaa edelsi vuosia kestänyt jalankulkijoihin kohdistunut tiedotus siitä, että jalankulkijavalon vaihtuminen punaiseksi pitkillä suojateillä kesken ylityksen ei ole merkki jalankululle varatun ylitysajan päättymisestä vaan suoja-ajan alkamisesta. Vilkkuvihreän uskottiin lisäävän  suoja-ajan ymmärrettävyyttä. Lisäksi arvioitiin, että jalankulkijat tulisivat vilkkuvihreän avulla ehtimään koko kadun ylitse vihreän aikana.

Vilkkuvihreän kokeilu

Jalankulkijan vilkkuvihreä otettiin koekäyttöön 13.6.2000 Esplanaadeilla, Mannerheimintien suojateillä välillä Kaivokatu -  Gygnaeuksenkatu sekä Lauttasaaren erillisissä jalankulkijavaloissa. Jalankulkijan vilkkuvihreä oli kokeilun aikana käytössä noin 30 suojatiellä.

Ennen jalankulkijan vilkkuvihreän käyttöönottoa liikennesuunnitteluosasto julkaisi asiasta lehdistötiedotteen ja informoi paikallisradioita. Helsingin Sanomat julkaisi asiasta näyttävän artikkelin kuten myös monet ilmaisjakelulehdet. Monissa lehdissä oli asiasta lyhyitä artikkeleita. Liikenteenohjauskeskuksen verkkosivulla oli yksityiskohtainen kuvaus vilkkuvihreän tavoitteista ja periaatteista. Helsinki-päivänä liikenteenohjauskeskus kertoi lähes 400:lle vieraalleen pian käyttöönotettavasta jalankulkijan vilkkuvihreästä.

Tiedotuksen teemaksi valittiin ajatus: VIHREÄLLÄ YLITSE. Sillä haluttiin korostaa, että vilkkuvihreän avulla jalankulkija ehtii vihreällä valolla ylittää koko kadun. Sen sijaan vilkkuvihreän toista etua - mahdollisuutta aloittaa kadun ylitys vielä vilkkuvihreän aikana - ei tuotu esiin yhtä voimakkaasti. Ripeästi liikkuvat jalankulkijat hyötyisivät tämän takia vilkkuvihreästä, kun taas hitaasti liikkuvat jalankulkijat voisivat joutua vaaratilanteisiin, jos hekin ottaisivat tavakseen aloittaa kadun ylitykseen vielä vilkkuvihreän aikana.

Yleisö tuntui suhtautuvan vilkkuvihreään myönteisesti. Liikenteenohjauskeskuksen verkkokyselyssä jalankulkijan vilkkuvihreä sai varsin hyvän vastaanoton, sillä 79% vastaajista kannatti vilkkuvihreän vakiinnuttamista. Myös muu palaute oli samansuuntaista.

Vilkkuvihreän vaikutukset tutkittiin

Teknillisen korkeakoulun liikennelaboratorio tutki vuoden 2000 kesällä ja syksyllä vilkkuvihreän vaikutuksia. Tutkimus tehtiin kolmella keskustan suojatiellä: yhdellä pitkällä suojatiellä (Mannerheimintie / Karamzininkatu), yhdellä moniosaisella suojatiellä (Mannerheimintie / Arkadiankatu) sekä yhdellä lyhyellä suojatiellä (P.Esplanadi / Mikonkatu).

Tutkimuksessa mitattiin kaikkiaan 12 300 jalankulkijan ja 1 250 pyöräilijän toiminta liikennevaloissa sekä haastateltiin 450 jalankulkijaa. Mittaukset tehtiin ennen ja jälkeen vilkkuvihreän käyttöönoton. Haastattelut ja jälkeen -mittaukset tehtiin syyskuun ja lokakuun vaihteessa, jolloin vilkkuvihreä oli ehtinyt olla käytössä jo kolmisen kuukautta.

1. Jalankulkijat olivat hyvin perillä vilkkuvihreän tarkoituksesta.  Haastatelluista jalankulkijoista peräti 97% tiesi, mitä jalankulkijan vihreän valon vilkkuminen tarkoitti. Suojatietä päivittäin käyttäneistä jalankulkijoista lähes kaikki tunsivat vilkkuvihreän, mutta myös ensi kerran sen kohdanneista jalankulkijoista 83% tiesi sen tarkoituksen.

2. Jalankulkijat osasivat käyttää hyödykseen vilkkuvihreää.  Valtaosa eli 60% jalankulkijoista tiesi, että kadunylityksen aloittaminen on sallittua vilkkuvihreän aikana. Kuitenkin joka kolmas arveli, ettei katua saa enää lähteä ylittämään sen jälkeen kun vihreä alkaa vilkkua. Vanhimmat ikäluokat kuvittelivat nuoria enemmän, että vilkkuvihreä kieltää ajoradalle astumisen.

3. Kaikki jalankulkijat eivät tienneet, että jos aloittaa kadun ylityksen  vilkkuvihreällä, on käveltävä ripeästi. Peräti 27% jalankulkijoista kuvitteli normaalin kävelynopeuden riittävän kadunylitykseen, vaikka aloittaakin ylityksen vilkkuvihreällä. Iäkkäät jalankulkijat tunsivat asian yhtä huonosti kuin muutkin. Naiset olivat asiasta paremmin perillä kuin miehet.

4. Jalankulkijat toivoivat vilkkuvihreää käyttöön Helsinkiin. Suurin osa (85%) jalankulkijoista katsoi, että vilkkuvihreästä on hyötyä ja että se pitäisi ottaa pysyvästi käyttöön Helsingissä. Eniten kannatusta vilkkuvihreän käyttöönotto saavutti 18-30 ja yli 50 -vuotiaiden jalankulkijoiden keskuudessa.

Vain 2% jalanlulkijoista katsoi vilkkuvihreän haitalliseksi. Heidän mielestään vihreän valon vilkkuminen on painostavaa ja lisää eriarvoisuutta nuorten ja vanhojen ihmisten välille. 

5. Jalankulkijat ehtivät vilkkuvihreän avulla paremmin kadun ylitse. Vilkkuvihreän vaikutukset tulivat näkyvimmin esiin Mannerheimintien ylittävällä pitkällä suojatiellä. Ennen vilkkuvihreän käyttöönottoa vihreän valon alussa liikkeelle lähteneistä jalankulkijoista 44% ehti koko kadun ylitse vihreällä valolla kun taas vilkkuvihreän käyttöönoton jälkeen vastaava osuus oli 70%.

Jalankulkijoista, jotka tulivat suojatien reunaan vihreän valon aikana ja lähtivät heti kadunylitykseen, aikaisemmin vain 4% ehti ylittää kadun ennen vihreän päättymistä. Vilkkuvihreän käyttöönoton jälkeen vastaava 22% ehti kadun ylitse vihreällä.

Moniosaisella ja lyhyellä suojatiellä vilkkuvihreän myönteiset vaikutukset jäivät vähäisemmiksi: vihreän syttyessä liikkeelle lähteneiden jalankulkijoiden osuus kasvoi 95%:sta 98%:iin vilkkuvihreän käyttöönoton jälkeen. Lyhyellä suojatiellä kaikki vihreän alussa kadun ylityksen aloittaneet jalankulkijat ehtivät ennen ja jälkeen vilkkuvihreän käyttöönoton koko kadun ylitse vihreän aikana.

Pitkällä suojatiellä tavoite vihreällä ylitse ei siten aivan sananmukaisesti toteutunut. Jalankulkijat, jotka olivat vielä ajoradalla punaisen valon syttyessä, olivat kuitenkin päässeet jo niin lähelle jalkakäytävää, että he tunsivat ehtineensä kadun ylitse.

6. Jalankulkijat lähtivät ylittämään katua vilkkuvihreän aikana. Ajoradan reunaan vilkkuvihreän aikana saapuneista jalankulkijoista peräti 96% jatkoi heti kadun ylitse. Määrä oli selvästi suurempi kuin niiden jalankulkijoiden määrä, jotka ilmoittivat kadunylityksen aloittamisen olevan sallittua vilkkuvihreän aikana.

7. Iäkkäät jalankulkijat malttoivat odottaa eivätkä enää lähteneet kadunylitykseen vilkkuvihreällä.  Iäkkäistä, jotka tulivat ajoradan reunaan vilkkuvihreän aikana, vain joka neljäs lähti heti ylittämään katua. Vaikka iäkkäiden jalankulkijoiden määrä tutkimuksessa oli vähäinen, näytti siltä, että vilkkuvihreä auttoi iäkkäitä jalankulkijoita arvioimaan paremmin liikennevalojen toiminnan ja välttämään kadunylityksiä silloin kun arvioivat,  vihreän päättyvän kesken ylityksen.

8. Vilkkuvihreä vähensi vain vähän punaista valoa vasten kulkemista. Kadun ylityksen aloitus vasten punaista valoa oli yhtä yleistä ennen vilkkuvihreän käyttöönoton kuin sen jälkeenkin. Keskimäärin joka kuudes jalankulkija aloitti kadunylityksen punaisella valolla. Koska vilkkuvihreä lyhensi jalankulkijan punaisen valon kestoa, niin myös punaista valoa vasten kulkeneiden jalankulkijoiden osuus väheni. Muutokset olivat kuitenkin hyvin pieniä.

9. Vilkkuvihreän pituuden mitoituksessa käytetyt kävelynopeudet olivat sopivia
Aikuiset jalankulkijat ylittivät suojatien keskimäärin nopeudella 1.6 m/s. Lapset kävelivät nopeudella 1.7 m/s ja vanhukset 1.2 m/s. Kaikista jalankulkijoista 90% käveli vähintään nopeudella 1.27 m/s.

Näiden lukujen perusteella vilkkuvihreän ja sitä seuraavan punasuoja-ajan pituuden mitoituksessa Helsingissä käytetty kävelynopeus 1.2 m/s näytti olleen sopiva.

Pitkällä suojatiellä vilkkuvihreän aikana kadunylitykseen lähteneiden jalankulkijoiden keskimääräinen kävelynopeus oli 1.9 m/s. Tämä nopeus oli vain hieman alempi kuin vilkkuvihreän pituuden mitoituksessa käytetty kävelynopeus 2.0 m/s. 

Kun otetaan huomioon, että osa jalankulkijoista ei ollut vielä tiennyt sitä, että vilkkuvihreän aikana kadun ylitse on kuljettava ripeästi, niin vilkkuvihreän päättymisen mitoittavaa kävelynopeutta 2.0 m/s voitiin pitää sopivana. Norjassa vastaava kävelynopeus on 2.4 m/s.

Jalankulkijan kadunylitykseen varattu aika muodostuu kiinteästä vihreästä, vilkkuvihreästa ja punasuoja-ajasta. Näiden kolmen yhteenlaskettu vähimmäispituus määräytyy siten, että kävelynopeudella 0.8 m/s kulkeva  jalankulkija ehtii kadun ylitse ennen autoliikenteen vihreän alkua.

Vihreän valon alussa ylitykseen lähteneistä 2900 jalankulkijasta vain kaksi, yksi aikuinen ja yksi iäkäs nainen kävelivät hitaammin kuin 0.8 m/s. Tämän perusteella liikennevalojen nykyinen ajoitus näytti sopivan hyvin myös iäkkäille jalankulkijoille.

Vilkkuva jalankulkuvihreä käyttöön koko Suomessa

Vilkkuvihreä tuli käyttöön Suomessa vuoden 2002 alusta, jolloin liikenne- ja viestintäministeriön uusi liikennevaloasetus (1012 - 15.11.2001) tuli voimaan.

Vilkkuvihreä sisällytettiin liikennevalopäätökseen pitkälti  Helsingissä saatujen myönteisten kokemusten perusteella. Sittemmin vilkkuvihreä on laajentunut kaikkialle maahan. Nyt (vuonna 2012) se kuuluu liikennevalojen ajoitukseen aivan samalla tavalla kuin autoliikenteen keltainen valo.