Kun Södra Länken oli suljettu...
Syöksyvirtaus eli trombi iski Tukholmaan sunnuntaina 27.7.2014. Se irrotti autolautta Mariellan laiturista. Voimakaan sadekuuron takia myös osa Södra Länkenin tunnelista oli suljettava.
Mutta Tukholman moottoriteillä on nykyaikaiset älykkäät liikennepalvelut kuten vaihtuvat moottoritieopasteet ja tunneliohjaus sekä liikenteenhallinnan integroitu CTS-käyttöliittymä - miten ne mahtoivat selvitä tilanteesta?
Taustaa
Olen palaamassa Ruotsin rastiviikolta Skoonesta ja matkalla Kalmarista Tukholmaan. Matkustajaselvitys Stadsgårdenin terminaalissa tulee olla tehty 15.30 mennessä, joskin autoportit sulkeutuvat vasta klo 16.20 eli 10 minuuttia ennen autolautta Mariellan lähtöä. Aikataulumme mukaan tulemme olemaan perillä hyvissä ajoin klo 14.30 maissa. Onpahan pelinvaraa, jos Tukholmassa vaikka olisi pientä sunnuntairuuhkaa...
Prologi
Söderköpingin eteläpuolella osumme hitaasti etenevään jonoonn. Ei hätää, navigaattorin näytön mukaan aikaa on vielä runsaasti, perillä oltaisiin 13.50. Vielä on mainiosti aikaa toiseenkin puolen tunnin välipysähdykseen, jota takapenkin pikkuväki onkin jo ehtinyt kysellä.
Mutta jono etenee yhä vaan hitaammin ja pysähtyy sitten kokonaan. Vastaan tulee autoja harvakseltaan. Tienvieriopaste antaa vinkin - Götan kanavan nostosilta on tietysti ylhäällä.
Jono alkaa taas liikkua, mutta kovin hitaasti. Nyt syy onkin edessä olevat liikennevalot - ne toimivat tavalliseen tapaan ilman kytkentää nostosiltaohjaukseen. Sivukadun muutama auto saa suhteettoman paljon vihreää verrattuna pääkadun pitkiin jonoihin. Tuumin, että lyhytkin valojen erikoisohjaus sillan avaamisen jälkeen olisi purkanut jonon nopeasti.
Vähitellen päästään taas vauhtiin. Navigaattori kertoo, että perille satamaan tullaan klo 14.12. Ei kiirettä - taidettiin päästä säikähdyksellä. Nipistetään hieman aikaa toisesta pysähdyksestä.
Lähestytään Tukholmaa
Matka etenee hyvin. Mälarhöjden, Tullinge, Mälarö - tuttuja tukholmalaisia suunnistusseuroja ja samalla myös Tukholman esikaupunkeja. Toinen toisensa jälkeen näkyviin tulevat muuttuvat opasteet ovat kaikki pimeitä. Ei siis liikennehäiriöitä odotettavissa. Moottoritien liikenteenvälityskyvystäkin enintään puolet on käytössä. Varmaankin mökeiltä palataan kaupunkiin näin kauniina päivänä vasta myöhemmin.

Kohta tullaan kehätielle. Siitä jatketaan Södra Länkenin tunnelin kautta ja Nackaa sivuten Stadsgårdenin satamaan, jonne navigaattorin mukaan saavutaan klo 14.35. Siirrymme ajoissa moottoritien vasemmanpuolimmaiselle kaistalle, josta päästään varmasti jatkamaan kehätielle johtavalle rampille. Se erkanee poikkeuksellisesti moottoritien vasemmalta laidalta.
Mutta sitten alkaa tapahtua. Ramppiin johtavien kaistojen liikenne hidastuu. Sen sijaan suoraan Essingeledenin suuntaan jatkava liikenne sujuu tavalliseen tapaan. Olisiko vain tilapäinen häiriö, kun opasteetkaan eivät kerro mitään. Parin sekunnin kuluttua huomaamme, että kyse onkin lähes täydellisestä pysähdyksestä - enää emme ehdi vaihtaa oikealle vaan jäätiin kiinni ruuhkaan.
Jono etenee vielä hitaasti ja muutaman minuutin kuluttua edessä näkyy kaistataulujen 30 km/h nopeusrajoitus. Tämä ei tiedä hyvää, koska yleensä nopeuden alennetaan peräkkäisillä tauluilla vähitellen, esimerkiksi 70 km/h -> 50 km/h -> 30 km/h. Nyt nopeusrajoitus on pudotettu kertaheitolla alimpaan mahdolliseen. Lopulta jono pysähtyy tykkänään. Takapenkiltä tulee heti ensimmäinen huolestunut kysymys: "Ehditäänkö me varmasti laivaan?": "
Matkaseurueen toinen auto on myös jäänyt ruuhkaan. Mutta he tietävät enemmän: radiosta kuultu liikennetiedotus kertoo, että osa Södra Länkenin tunnelista on suljettu tulvaveden takia. Joo - tästä voi tulla pitkän lenkin päivä. Navigaattori on enää ainoa toiveikas - saapumisaika satamaan on nyt 14.50, mikä ei varmasti enää pidä paikkansa.
Ruuhkaa...
Ensimmäinen virhe tuli siis tehtyä: - älä koskaan jää jonoon vaan pyri jatkamaan sinne, missä liikenne kulkee. Olisi siis heti pitänyt siirtyä oikealle ja jatkaa Essingeledenin suuntaan. Sieltä olisi varmasti jotain kautta päässyt luikertekemaan Slussenille ja sitä kautta satamaan. Aikaahan tähän kiertoon olisi ollut vaikka kuinka paljon.

Södrä Länkenin poikkeusohjaus ennen suljettua tunnelia. Muuttuvia opasteita 1 ja 2 en nähnyt. Vasta opaste 3 näkyi juuri ennen tunnelin suuta kuvan osoittamalla tavalla (Trafikstyrning med variabel trafikutrustning, Anders Thall, Linköping 2005) |
Sitten ei tapahdukaan mitään pitkään aikaan lukuunottamatta takapenkin entistä huolestuneempia kysymyksiä. Vähitellen jono kuitenkin pääsee eteenpäin ja näkyviin tulee tunnelin suu. Sitä ennen näkyvät tiilenpunaiset poikkeusopasteet, jotka kehottavat siirtymään oikealle ylös johtavalle rampille. Se ei ole helppoa, sillä Essingeledenin suunnasta on jatkuva liikenne.

Rampin päässä on liikenneympyrä, jonka kautta autot hitaasti purkautuvat katuverkkoon - paitsi ne, jotka olivat ehtineet liian pitkälle ohi rampin pään. Siellä voisimme olla mekin, jos olisimme tulleet 15 minuuttia aikaisemmin. Vähitellen pääsemme ramppiin, sillä ruuhkatilanteessakin tukholmalaiskuljettajien yhteispeli ja vetoketjuperiaate toimivat esimerkillisesti.
Rampin päässä tapahtuu kummia - valtaosa autoista haluaa kääntyä oikealle kun taas vasemmanpuoleinen kaista ammottaa tyhjyyttään. Siis sinne eikä enää toisteta samaa virhettä kuin hetki aikaisemmin. Käännymme rampin päästä vasempaan. Navigaattorin näyttö kertoo, että perillä oltaisiin klo 15.30. Uskoisikohan tuota.
Jatkamme pitkin Åstabergsvägenia ja hetken kuluttua käännymme oikealle Södertäljevägenille. Liikenne sujuu hienosti - ainakaan tänne tunnelin sulkeminen ei näytä vaikuttaneen.
Slussenin kautta
Liljeholmin sillan jälkeen lähestytään Hornstullia. Navigaattori käskee kääntymään oikeaan Hornsgatanille. Huomaan kuitenkin suoraan osoittavan opasteen Stadsgårdenin satamaan. En muista, miten Hornsgatanilta pääsee Stadsgårdenin rantaan vaikka navigaattorin mukaan reitti on olemassa. Vaihdan kaistaa ja jatkan suoraan Långholmsgatania, josta pääsee Söder Mälarstrandille ja sitä myöten helposti Slussenin siltojen alitse satamaan. Se on tuttu reitti.

Alku meneekin hyvin. Luikahdamme ennen siltaa alas rantaan johtavalle Pålsundbackenin pikkukadulle, jonka päässä ovat liikennevalot ja hyvin lyhyt vihreä. Ensimmäisellä vihreällä ei ehdi. Mutta toisella vihreällä meneekin sitten viisi autoa viidessä sekunnissa eli keltainen valo on tehokkaassa käytössä. Onneksi oikealta ei tule ketään - miksiköhän?.
Syy selviää pian - Söder Mälarstrandilla on ennen Slussenia käynnissä mittavia katutöitä - tuokin olisi pitänyt muistaa. Navigaattorin mukaan tuloaika on 15.45, joten vielä on mahdollisuuksia, jospa ruuhka vielä tästä selviää.
Tulipahan kuitenkin tehtyä toinenkin virhe - navigaattoriin olisi pitänyt luottaa. Vaikka Hornsgatanin kautta kulkeva reitti on mutkikkaampi, niin se taisi sittenkin olla parempi kuin työmaiden läpi pujottelu.
Takapenkille uusi ruuhka on iso pettymys. Varsinkin kun kuljettaja vielä huomauttaa, että tällaiselta se tuntuu kun on "oikeesti jännää". Edellisen illan vuoristorata ja karuselli olivat toki olleet jänniä, mutta tähän verrattuna vain "leikisti jänniä".
Työmaista huolimatta pääsemme vähitellen eteenpäin. Pian pujahdetaan ulos Slussenin tunnelista Stadsgårdledenille ja kohta käännytään vasemmalle terminaalin lähtöselvitysporttia kohti. Kello on 15.55, joten ajoissa ollaan. Mutta entä toinen autokunta. Sen on myös ehdittävä, koska takapenkin väen on päästävä omaan autoonsa. Ruskean auton tuloa ryhdytäänkin nyt tiiviisti tähyilemään takaikkunasta.
Toinen autokunta oli jatkanut Essingeledenin suuntaan, mutta epäilee, että keskustassa on ruuhkaa. Tästä syystä kääntyvät Stora Essingen saarella ympäri ja lähtevät kiertämään Södra Länkenin suljettua osuutta Enskeden kautta. Se onnistuu ja pääsevät pian takaisin Södra Länkenin itäosan tunneliin, joka on yhä käytössä. Tunnelissa eivät osu Sicklavägenille johtavalle rampille vaan joutuvat lisälenkille Nackaan. Koska moottoritie Nackasta keskustaan on täysin ruuhkautunut, päättävät palata Värmdövägenin kautta. Se osoittautuu erinomaiseksi ratkaisuksi, koska rinnakkaistien liikenne sujuu joutuisasti. Vasta Värmdövägenin länsiosa on ruuhkautunut ja ruuhkaa jatkuu aina Stadsgårdenin satamaan saakka.

Lopulta ajavat terminaaliin likimain samaan aikaan kuin mekin - mutta lähtevien rekkojen puolelle. Joten vielä kuluu varttitunti ennenkuin ruskea auto oli punaisen auton perässä ja molemmat valmiina ajamaan laivaan. Kello on 16.08 eli pelivaraa jää vielä 12 minuuttia - ei yhtään liian paljon.
Jälkiviisautta
Oli melkoinen pettymys kun Tukholman moottoritieohjauksesta ei ollut apua. Tieto tunnelin sulkemisesta ei ollut ehtinyt yhteenkään matkan varrella olleeseen muuttuvaan opasteeseen. Vasta kaksi viimeistä opastetta juuri ennen tunnelia toimivat kuten piti.Toisaalta liikenneradiosta tietoa olisi kyllä saanut ja todennäköisesti myös ajantasaisesta liikenteen seurannasta. Kumpaakaan näistä ei vaan tullut käytettyä.
Tämä kokemus vahvisti jo kymmenkunta vuotta sitten Pääkaupunkiseudun liikenteenhallintakeskuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyneellä Hollannin opintomatkalla saamani näkemyksen: tienvieriopasteet ovat liikenteenohjauksen dinosauruksia - auton omat "vikkelät" tietolähteet kuten liikenneradio, liikennetilanteen seuranta ja ajantasainen opastus voittavat taistelun elintilasta. Autolaitteet toki vielä vaativat kehittämistä, mutta niiden aika tulee, viimeistään nykyisen itc-sukupolven päästessä ohjaimiin. Eikä siihen kestä enää kauan.
Epilogi
Kokemus oli dramaattinen - sen ei hevin toivo toistuvan. Niinpä seuraavana yönä näin unta siitä, että olin taas työpöytäni ääressä liikennesuunnitteluosastolla miettimässä parannuksia Katajanokan sillan ympäristön liikennevalo-ohjelmaan 12. Takavuosina ohjelma 12 oli iltaliikenteen ohjelma, jota saatettiin käyttää myös kesäsunnuntaisin kun liikenne oli vähäistä. Unessa Liikenteenohjauskeskuksen poliisimies (STu) totesi, että "jos Sinä Kari saat tämän ohjelman kuntoon, niin siitä olisi meille tosi paljon apua". Taisi olla, koska ehdin sittenkin laivaan.